Tuhto istui lukemassa tavanomaisessa nurkassaan; hän luki melkein kaiken aikaa eikä kukaan häirinnyt häntä. Nuuskamuikkunen kertoili iltasatuja Ti-ti-uulle ja saman tien muillekin, ja pari pienintä oli jo nukahtamaisillaan.
(Tove Jansson: Outo vieras Muumitalossa, 1980.)
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat vahvasti läsnä tarinoissa, eivätkä vähiten Tove Janssonin teksteissä ja kuvissa: Muumipappa kirjoittamassa muistelmiaan ja kertomassa seikkailuistaan, laakson asukkaiden iltasatuhetket tai poliisimestari heittäytymässä ruohikolle kirjojen vietäväksi kuuluvat kaikki muumitarinoiden kuvastoon. Myös Janssonin enemmän aikuisille suunnatuissa novelleissa ja kirjoituksissa lukeminen on toistuva teema.
Viesti lukemisen ja kirjoittamisen keskeisestä roolista ihan tavallisen – joskin muumien tapauksessa varsin persoonallisen – perheen arjessa on enemmän kuin ajankohtainen. 6.8.2020 julkistettu Kansallisen koulutuksen arvointikeskuksen eli Karvin raportti “Alkumittauksen syventäviä kysymyksiä” vahvistaa sanomaa lukemisen merkityksestä entisestään: raportin mukaan lukuharrastus ja oppimisvalmiudet kulkevat tiukasti käsi kädessä. ”Myös oppilaan harrastusten määrä ja monipuolisuus olivat yhteydessä lähtötasoon. Vahvimmin osaamisen kanssa korreloi lukemisharrastus, joka kattoi sen, että lapsi lukee itse tai hänelle luetaan ääneen, ” Karvin raportissa todetaan. Huomionarvoista on sekin, että perheen lukuharrastus ennustaa paitsi parempia valmiuksia luku- ja kirjoitusvalmiuksia, myös parempaa matemaattista osaamista. Myös Ylen artikkeli tiivistää raportin ydintuloksia.
LUKUVIESTI KOTIJOUKOILLE
Perheen lukemisharrastus tukee sekä äidinkielen että matematiikan taitojen kehittymistä. Lukemista harrastetaan erityisesti korkeasti koulutettujen huoltajien perheissä.
(Karvi: Alkumittauksen syventäviä kysymyksiä, 2020)
Koska uusi lukuvuosi kurkistelee jo nurkan takana, tarkoittaa se myös kodin ja koulun välisen viestinnän tiivistymistä kesän jälkeen. LUKILOKI kehottaakin Karvin vanavedessä viemään viestiä edelleen kotijoukoille: Lukekaa lapselle. Lukekaa, vaikka lapsen oma lukutaito olisi jo kehittymässä, kannustakaa omatoimiseen lukemiseen, vierailkaa kirjastoissa, kasatkaa kirjoja kotiin niin, että niihin on helppo tarttua.
Viestiä lukemisen merkityksestä voi välittää ihan kaikille, vaikka erityisen tärkeää olisikin tavoittaa jo varhaiskasvatuksen aikana tai viimeistään koulutaipaleen alussa ei-akateemiset kodit. Näissä kodeissa noin puolessa lukeminen kuului harrastuksiin kun taas yliopistokoulutuksen saaneiden lasten vanhemmista noin kolme neljästä ilmoitti lastensa harrastukseksi lukemisen, selviää Karvin raportista. Lukuinnon levittämiselle on siis edelleen vahva tilaus.
SUOSITUKSIA TOIMINTAAN LASTEN KANSSA
Karvin raportin loppupuolella annetaan suoraan suosituksia siihen, mitä arviointitulosten valossa kannattaa ottaa huomioon toiminnassa lasten kanssa, jotta oppimisvalmiuksia voisi tasata ennen koulun alkua ja viimeistään perusopetuksen ensimmäisillä vuosiluokilla. Suosituksia on osoitettu niin kaikille lasten kanssa toimiville, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisille kuin kansallisella tasolla opetushallintoon ja päätöksentekoon. Seuraavat nostot ovat suositusten ensimmäisestä osiosta eli osoitettu kaikille lasten kanssa toimiville aikuisille.
Heti alkuun muistutetaan, että lapsen on tärkeä saada toistuvia varhaisia lukukokemuksia. Tähän on helppo yhtyä myös LUKILOKIssa. Toiseksi tuodaan esiin lapsen muiden vahvuuksien tukeminen: kaikki esittävän taiteen osa-alueet kuuluvat tähän. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus ihan pienestä pitäen päästä paitsi kokemaan erilaisia taide-elämyksiä, myös käyttämään luovuuttaan, ilmaisemaan itseään. Monipuolisten oppimismahdollisuuksien tarjoaminen on myös suosituksissa keskiössä. Olivat kasvattajan omat kiinnostuksen kohteet mitä tahansa, sen ei pitäisi vaikuttaa siihen tai ohjata sitä, millaisia oppimiskokemuksia ja -mahdollisuuksia lapsille tarjotaan.
Kielitietoisen vuorovaikutuksen ylläpitämiselle on varattu oma kohtansa. Lasten kanssa toimivien kasvattajien näkökulmasta raportin suosituksissa peräänkuulutetaan aikuisen aktiivisuutta oman kielitietoisuuden ja vuorovaikutusosaamisen kehittämisen suhteen. Rikkaan kieliympäristön tarjoaminen on avainasemassa. Suositusten viidennessä kohdassa kiinnitetään huomio luku- ja kirjoitustaitoihiin, jotka voivat kehittyä koko elämän ajan. Mekaaninen lukutaito luo pohjan, mutta taidon kehittyminen kohti laaja-alaista monilukutaitoa koulupolun edetessä asettaa kasvattajan tärkeään rooliin: hänen vastuullaan on ymmärtää, mitä luku- ja kirjoitustaitojen kehittäminen vaatii. Huomiotta ei jää myöskään positiivisen oppimisasenteen ylläpitäminen. LUKILOKIssa suosituksia on luettu ilolla, sillä LUKILOKI-koulutus antaa kasvattajille tutkimusperustaista tietoa ja käytännön tukea juuri näihin osa-alueisiin.
YHTEISÖLLISYYTTÄ JA UTELIAISUUTTA UUDEN OPPIMISEEN
Lapset tarvitsevat päivittäin runsaasti kokemuksia lukemisesta ja niin puhutusta kuin kirjoitetusta kielestä. Tämä haastaa varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja huoltajia suunnittelemaan tietoisesti vuorovaikutusta ja rutiineja niin, että lapset saavat riittävästi kielellisiä virikkeitä sekä varhaiskasvatuksessa että kotona.
(Karvi: Alkumittauksen syventäviä kysymyksiä, 2020)
Kouluvuoden kynnyksellä vietettävä Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivä muistuttaa osaltaan monipuolisen harrastuneisuuden, avoimuuden, jatkuvan oppimisen ja uteliaisuuden sekä kielellisesti rikkaiden tarinoiden ja lukukokemusten merkityksestä. Siinä missä tarinan Tuhto saa lukurauhan, kuuluu muumilaaksonkin filosofiaan voimakkaasti ajatus juuri siitä, että jokainen saa tukea ja tilaa omille vahvuuksilleen. Taide ja tutkimus kannattelevat samaa viestiä: On tärkeää olla luomassa mahdollisuuksia lukea ja kokea sekä antaa tilaa. ”On tärkeää tukea oppilaiden kiinnostusta koulunkäyntiä ja uuden oppimista kohtaan erityisesti ensimmäisien kouluvuosien aikana”, kuten Karvin raportti tiivistää. Vaikka alun sitaatissa Tuhto istuu yksin nurkassaan lukemassa, on oppiminen, lukeminen, kirjoittaminen, taiteen tekeminen ja sen kokeminen vahvasti yhteisöllinen asia. Ja mitä muuta Karvin raportin puhe perheen yhteisestä lukuharrastuksesta on kuin elämyksien jakamista, yhdessä oppimista ja tutkimista. Lukemiseen innostaminen on yhteinen asia.